Suomalaisen arkkitehtuurin helmiä lojuu siellä täällä rakkaan kotimaamme teiden varsilla, pusikoissa ja takapihoilla, unohdettuina ja hylättyinä.Vasta viime vuosina ne ovat alkaneet saada ansaitsemaansa arvostusta myös Suomessa, muualla maailmassa niitä onkin arvostettu jo niiden loiston päivistä ja tuotannon alusta asti.

1960-luvun lopulla eräs arkkitehti sai ystävältään tehtäväksi suunnitella hiihtomajan, joka olisi mahdollisimman helppo kuljettaa vaikeakulkuiseenkin maaston. Tästä toimeksiannosta lähti liikkeelle eräs Suomen erikoisimmista talo- ja liikerakennustuotannoista. Sarjaan kuului kioski, kahvila, huoltoasema sekä moduleista rakennettava talo. Materiaalina kaikissa rakennuksissa on lasikuitulujitettu polyesterimuovi eli kansan kielellä lujitemuovi. Se on äärimmäisen kestävä ja helppohoitoinen soveltuen kaikkiin maapallolla vallitseviin sää ja ilmasto olosuhteisiin. Kaikki rakennukset koostuvat elementeistä, jotka on helppo kuljettaa lähes mihin vain ja pystyttäminen käy yhtä nopeasti kuin purkaminenkin.
Sarjan varsinainen tuotanto alkoi 1969 neljän vuoden sunnittelun jälkeen ja se keräsi heti alusta alkaen kansainvälistä kiinnostusta sekä runsasta huomiota eri medioissa.

Tämä huoltoasema on vielä toiminnassa vanhan ja hiljentyneen valtatien varressa. Pientä ajan patinaa näkyy pinnoissa, mutta pesulla ja maalauksella siitä saisi taas uuden veroisen.

Kaunis muotokieli puhukoon puolestaan. Tässä yhdistyy käytännöllisyyys ja esteettisyys kaikissa muodoissaan.

Arkisin 9.00 - 16.30. Toiminta huoltoasemalla on selvästi hiipumassa. Muutaman kilometrin päähän tehty moottoritie vei asiakkaat jo ammoin. Neljänkymmenen vuoden ikäinen rakennus seisoo ylpeästi oman aikakautensa monumenttina.

Kauniit kaaret kattorakenteissa luovat positiivista ilmavuutta ympärilleen. Tämän rakennuksen feng shui on enemmän kuin kohdallaan.

Kuva kuvasta, josta heijastuu välähdys sieltä jostakin onnellisesta menneisyydestä. Ajalta jolloin kaikki oli vielä mahdollista.

Sulassa sovussa luonnon kanssa uinuu sarjaan kuuluva modulirakennus. Se on tilattu tälle paikalle kahvilaksi heti tuotannon alettua. Toiminnassa se ehti olla vain muutaman vuoden, kunnes sen ohi kulkevaa tietä levennettiin ja samalla katkaistiin liittymä kahvilan tontille kunnan isien toimesta. Sisällä rakennuksessa on alkuperäinen kahvilasisustus pöytineen ja tuoleineen.

Entinen kahvila, nykyinen romuvarasto. Rakennuksen kunto on käsittämättömän hyvä siihen nähden että se on ollut kylmillään ja käyttämättä lähes oman onnensa nojassa viimeiset neljäkymmentä vuotta.
Rakennuksesta on tarjottu 80 000€, mutta nykyinen omistaja ei siitä tahdo luopua.

Moduleita voi liittää toisiinsa vierekkäin ja päällekkäin vaikka kerrostalollisen verran. Todella monikäyttöinen rakennus, jonka käyttömahdollisuudet ovat lähes loputtomat.

 

Koivu kumartaa modulin muotojen mukaan. 

Ehkä vielä joskus pääsemme kahvittelemaan tähän psykedeelisesti muotoiltuun tulevaisuuden ihmerakennukseen. Jos ei muuten niin ainakin unelmissamme.

Tuolit ja pöydät kohoavat valoa kohti kuin ylistäen kirkkautta, joka tulvii kattoikkunasta. Kaikki on kuin uutta vaikka auringon valo ja ajanhammas ovat parhaansa mukaan niitä yli vuosikymmenten yrittäneet kuluttaa. Tuoleista maksetaan nykyään muutaman satasen kappalehintaa ja kokonaisista pöytäryhmistä pitkälti yli kahta tuhatta euroa. 

Ufo on laskeutunut. Sarjan ehdoton helmi on pyöreä, scifi-sarjakuvasta karannut lentävää lautasta muistuttava asunto. Näitä avaruusajan ikoneita valmistettiin Suomessa aikoinaan vain 20 kpl, joista 12 tilattiin ja toimitettiin ulkomaille. Tämän hetkisen tiedon mukaan näistä Suomeen jääneistä on jäljellä vain muutama. Osa on toki saatettu myydä ulkomaille vuosien varrella ja osa on viety kaatopaikalle takapihaa rumentamasta. 

Tämä kuvassa oleva yksilö löytyi keskeltä metsää järven rannalta ovi auki, hylättynä ja unohdettuna. Ehkä se on toiminut jonkun vapaa-ajan asuntona, kunnes omistaja on kyllästynyt tai siirtänyt oleilunsa perinteisempään mökkiin. 

Talon lisenssi myytiin kahteenkymmeneenviiteen maahan, joista kymmessä aloitettiin sen valmistus. Maailmanlaajuisesti tätä mallia on rakennettu arviolta sata kappaletta. Vuoden 1973 öljykriisi moninkertaisti pääraaka-aineen eli muovin hinnan ja yksinkertaiset muovilasit eivät olleet omiaan pienentämään aina arvokkaammaksi muuttuvan sähkön tuottamia kustannuksia. Suomen ainoan lasikuituvalmistajan ja yhteistyökumppanin resurssit ja tekninen osaaminen olivat riittämättömiä vaikka intoa olisikin ollut. Uljas tulevaisuuden unelma mureni sirpaleiksi ennen kuin oli kunnolla ehtinyt syntyäkään. Sarjan valmistukseen käytetyt muotit ovat kuulemma vielä olemassa. Tiedä vaikka rakennukset otettaisiin vielä uudistuotantoon Suomi-designin lippulaivaksi.

Herkempi saattaisi säikähtää, jos törmäisi marjanpoimintamatkallaan tälläiseen metsän uumenissa.

 

 Ei muuta kuin peremmälle pedon kitaan muovisia portaita pitkin.

Talo sisältää kuusi istuinvuodetta, takka-grilli-pöytäyhdistelmän sekä keittiön, wc:n ja pesuhuoneen.
Halkaisija 8 metriä, korkeus 4 metriä. Tilavuus 140 m3. Lattiapinta-ala 25m2. Paino sisustuksen kanssa 4000kg. Talo koostuu kuudestatoista elementistä.

Talossa on tuoleja jotka ovat päiväsaikaan istuma-asennossa ja illan tullen ne saa oikaistua vuoteeksi nukkumista varten.

Keittokomero kuuluu vakiovarusteisiin.

 Todella futuristinen näkemys. Tulevaisuus on tänään!

60- 70 ja 80-lukujen optimismi on aivan oma lukunsa maailmanhistoriassa. Kun tekninen kehitys oli nopeampaa kuin ikinä, sähkö, öljy ja polttoaine olivat halpoja. Ei tiedetty, eikä haluttu tietää ympäristöongelmista, saasteista, kasvihuoneilmiöstä ja otsonikerroksen ohentumisesta. Tulevaisuus näytti valoisalta ja lupaavalta.
Kehityksen vauhti on jatkanut kiihtymistään näihinkin päiviin asti ja ihminen on kuin juoksupyörässään pinkova hiiri, jota markkinavoimien ruoska piiskaa yhä lujempaan vauhtiin kunnes juoksee itsensä hengiltä, turhan takia.