torstai 21. maaliskuuta 2013

Tähän aikaan vuodesta alkaa aurinko jo lämmitellä sen verran lämpimästi, että on aika kurkistaa mitä kuuluu kuukausia talvehtineelle pihasaunalle. Ennen muutamia viime kesiä jatkosodan jälkeen rakennettu sauna ehti nukkua horrostaan kolmisenkymmentä vuotta vailla käyttöä ja ylläpitoa. Saunan uudelleen käyttöönoton yhteydessä löytyi seinien sisältä vajonneiden purueristeiden välistä hauska yllätys: painuneet purut oli korvattu tyhjillä pulloilla. Kuuleman mukaan talon emäntä ei pitänyt miesväen juopottelusta ja ilmeisesti siksi se toteutettiin niin salassa kuin mahdollista. Launtaisaunassa tyhjennetty puteli piilotettiin kätevästi saunan ja pukuhuoneen seinän väliin. Vuosikymmenten aikana seinän väliin kertyikin melkoinen määrä pulloja, joista suurin osa oli kylläkin valitettavasti särkynyt. Ehjänä säilyneet etiketilliset pullot saivatkin kunniapaikan saunan pukuhuoneessa, jossa niitä voi löylyn jälkeen vilvoitellessa ihastella.


Lahden Erikoisolut. O.y. Mallasjuoma - Lahti
Lahtelaista, tottakai. Tästä pullosta tulee aina iloisesti mieleen kuusikymmenlukuinen televisiomainos jossa alle kouluikäinen tyttö nauttii ruuan kanssa Lahden Erikoisen B-olutta, todeten lasillisen jälkeen 'Onpas hyvää'.  Vaikka lapsen nauttima olut olikin vain ykkösolueksi luokiteltavaa, on se nykymaailman käsitteissä tuomittavaa, ainakin täällä pohjoisessa osassa Eurooppaa.


Niin kuin jossakin tekemättömässä laulussa sanotaan: 'Amiraalia pöytään, tuoppi kuohuvaa! On tänään syytä juhlaan, kun täällä elää saa'. Tämä ruttuinen ja ryvettynyt  tölkki on tyhjennetty jo kauan kauan sitten, silloin kun tippa ei tappanut ja Ryysyrantaa pakkohuutokaupattiin.


Karjala export beer. Tämä kovia kokenut yksilö eksyi kokoelmiin muualta kuin seinän välistä. Se tarttui matkaan Hattulasta tyhjentyneeltä reenikämpältä, jossa tuoksui enää vain 90-luvun haikeat vuodet. Erikoisuutena tässä tölkissä on se, ettei siinä ole lainkaan reikää mistä jalo neste pääsisi virtaamaan ulos. Joku jekkumaakari onkin tölkkitehtaalla työskennellessään laittanut metalliakuulia tai pieniä kiviä tölkin sisään ja prässännyt molemmat päät kiinni pohjaosilla. Sen jälkeen tämä normaalista poikkeava marakassi onkin kiertänyt maailmaa eri bändien kanssa, päätyen viimein viettämään eläkepäiviään tänne tunnelmalliseen saunakammariin.


No voihan vinetto! Se on sitä itseensä. Vanhemman koulukunnan pöhnäilijät pääsivät nauttimaan tästä mausteisesta juomasta vuosikaudet. Kyseistä herkkuahan valmistettiin liki kahdeksankymmentä vuotta, kunnes kysynnän hiivuttua se pikkuhiljaa poistui Oy Alkoholiliike Ab:n valikoimista vuonna 2006 ylittäen kuitenkin uutiskynnyksen ennen esiriipun laskeutumista. Esimerkiksi Ilta Sanomat kirjoittivat näin 9.8.2006: 'Helsingistä löytyneet viimeiset Vinetot haali salaperäinen ostaja, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen. - Hän halusi kaikki pääkaupungin Alkoista löytyvät 12 Vinettoa tänne, myyjä Risto Tuovinen Arkadiankadun Alkosta sanoo'.


Vaan eipä tällaistakaan pulloa enää palvelevan Alkon hyllystä löydy. Juoma itsessään lienee toki muuttumattomana valikoimassa, mutta etiketti on varmuudella kokenut päivityksen matkan varrella.


No tästä ei kansitaidetta paljon pelkistetymmäksi saa. Pöytäviinaa - Bordsbrännvin. Ja ei, tuo 2001 ei tarkoita juoman vuosikertaa, vaan lienee joku valtiollisen monopoliliikkeemme kirjanpidollinen numerosarja.


Aijhai, tästä vähän tuoreempaa ilmettä. Eipä turhaa koreilua ole vieläkään piirtynyt tämän myrkkypullon pintapaperiin. Viimeksi kun tällaisen ostin, niin etiketti taisi olla sama vanha, tosin yksi a-kirjain vähemmän kuin alkuperäisepainoksessa. Joskus on tullut mietittyä, voiko enää vähemmän houkuttelevaa nimeä olla, kuin pöytäviina, eli kansankielellä pöykky. Kieltämättä se kuvastaa hyvin Suomalaisen alkoholikulttuurin perinteikästä olemusta eli sitä kun istutaan yksin karvalakki päässä ja pussihousut jalassa pirttipöydän päässä lauantaisaunan jälkeen, perheen painuessa umpeen satanutta lumista pihatietä pitkin naapuriin turvaan väkijuoman sumentaman isän ulottumattomiin.
Muistan sellaistakin kuulleeni, että eräs Hauholainen basisti nautti tätä juomaa pullollisen verran erään lyhyehkön keikan aikana. Voi olla että loppusoolot jäi sillä erää soittelematta ohenteen imeydyttyä verenkiertoon.


Viimeisenä kunniapaikalla, se viinojen viina, eli suomalainen Koskenkorva viina, alkuperäiseltä nimeltään Koskenkorvan viinaa. Tämän kellertävän etiketin muistaa jokainen lama-ajan lapsi. Kun kasinotalouden jälkeiset mainingit iskivät Suomen kamaralle tsunamin lailla, kohosi tämän jo ennestään suositun valmisteen kysyntä suoraan verranollisesti muihin talousanalyytikkojen piirtämiin käyriin nähden. Aina vuoteen 2004 asti kyseinen artikkeli oli Alkon myydyin, kunnes juomatavat alkoivat eurooppalaistua täälläkin päin.
Mitä olisi ollut lapsuus ilman sitä tuoksua, joka huokui osuuskaupan nurkalla istuvasta äijärevohkasata. Aroman tai bonuksen piipputupakka sätkään käännettynä, tuore keskioluthönkäys, eilinen terävä ja vuosia pesemättä olleet vaatteet. Tässä vedellä laimennetussa teollisuusetanolissa kiteytyykin tietyn aikakauden henki ja sillä aikakaudella ei ollut sekakäyttäjiä ja sosiaaliturvan väärinkäyttäjiä, ainakaan siinä mittakaavassa kuin nykyään. Silloin oli Ensu, Erkki-Merkki, Hymy, Totti-Matti, Jorma, Puuppo, Havila, Hosu-Osku, Veijo ja muut kumppanit, joita lapsenkaan ei tarvinnut pelätä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013


 Kolmisenkymmentä vuotta tyhjillään, moottoritien ja valtatien välisellä ei kenenkään maalla.


 Kuisti on jo kadonnut ajan jauhaviin hammasrattaisiin.


 Värit kuin Neuvostoliittolaisesta kolhoosista.


 T-Kaupan kotimainen tekstiilien huuhteluaine.



 Puuhelli alkaa olla tiensä päässä. Niin se vaan menee että kaikella on aikansa ja mikään ei ole ikuista, ei edes ikuisuus.


Olikohan teollisissa valmishilloissa jo tuolloin 2% kuivattua mansikkahiutaletta, loppuhillon koostuessa lukuisista säilöntä-, väri-, sakeuttamis-  ja happamuudensäätöaineista, glukoosi-fruktoosisiirapista, sekä sokerista, jota on lähes puolet tuotteesta. Nams, ja vatsasyöpä on taattu kun tätä lähes luonnonmukaista herkkua levittää letun päälle.


 Sitä Pirkan hyvää kepsuttia.


Irwin Goodman show. Super tarjouksia joka päivä. Testauspalvelu. Edullisimmat Super-Market hinnat. Kaikilla autoilla 10 päivän vaihto-oikeus.


Luxusta ja plyyshiä. Eka-kaluste huonekalujen myyntiliike tuli Hämeenlinnaan Kalustekavereiden jälkeen. Eka-kalusteen jälkeen syntyi Sotka, joka on vielä tänäkin päivänä toimittamassa tyytyväisille ihmisille laadukkaita huonekaluja ja huippuhalvalla tietysti.


2.6.1983


Vahvistava -  Rauta - Maksa - Vitamiini - valmiste. Aitoa helppoheikin ihmerohtomixtuuraa. Tätä kun nautiskelee pullon päivässä niin toista tietää.


 



 Koeputkellinen isorokko-virusta vai satunnaiselta vierailijalta unohtunut virtsanäyte?


Römperi. Lähes jokaisessa autiotalossa on Strömberg -merkkinen sähköliesi. Ilmeisesti aikansa suosituimpia merkkejä.


 Puhdas valkoinen pyyhe kaiken homeen ja saastan keskellä.


Öljykynttilä ja käyttämättömiä grillialustoja. Odottamassa kenties ensi kesää ja pikkupoikien nuotioleikkejä.


Piharakennuksen ovi lerputtelee kevät-talvisessa sunnuntaipäivässä. Joutilaana, mutta kauniin patinan ja päivetyksen saaneena.



Sanokaa Fazer kun haluatte nähdä valon.




Ennen Hämeenlinnan puhtaanapidon tai Lassila - Tikanojan aikoja kaivettiin talousjätteet maahan tontin nurkalle. Yksinäinen hautaamista odottava roskapussi oli jäänyt liiteriin odottelemaan loppusijoitustaan. Kurkistetaanpa mitä talon viimeisen asukkaan ravintoon on kuulunut. Pari kolme pulloa koskista, tonnikalaa, makkaraa, sinappia ja sen sellaista. Ihan perinteistä poikamiehen einestä.