keskiviikko 12. helmikuuta 2014


Suomen ensimmäisen elementtirivitalon ensimmmäisiä harjakaisia juhlittiin Hangon vankilan maisemissa 1951. Toinen tuleminen oli heti seuraavana vuonna, kun rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen tulevien Olympialaisten valmistelutohinoissa ja niille  sijoilleen se on toistaiseksi unohtunutkin. Joskin kuluvana vuonna on tämän urheuiluhistoriaa hivelevän kyseenalaisen helmen aika siirtyä ajattomuudesta ikuisuuteen kaupungin hallituksessa paukutellun purkutuomion myötä.
Huomatkaa erikoinen rakennustekninen toteutus katossa, jossa vanhan huovan päälle on rakennettu tarpeettoman vahvat koolaukset uutta  pintaa kannattelemaan. 


Ei aina niin arkista, erkkeri-ikkuna antaa rapistuneenakin ilmettä parakkia  muistuttavalle rakennukselle. Aikansa villitys tämäkin ikkunamalli, hyvänä kakkosena heti pyöreiden pikku ikkunoiden jälkeen.


Tästä ovesta kulki kuusikymmentä vuotta sitten mm. Chilen, Brasilian ja Argentiinan viisiottelijat. Sittemmin siitä on kulkenut kymmmeniä tuhansia ihmisiä aina vuosituhannen vaihteeseen asti jolloin aluetta ylläpitävät tahot ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja sittemmin konkurssiin. Niinkuin usein käy, tekivät niin kutsutut hampparit  majansa myös tähän vakinaisesta käytöstä poistuneeseen rakennnukseen ja mikäs tänne tehdessä, sillä tilaa  on vaikka koko Kanta-Hämeen asunnottomillle.


Rakennus oli aikanaan edistyksellinen, sillä vain vastaanotossa oli tulisija ja muualla sähkölämmitys. Löytyipä neljänkymmenen huoneen majoitustilasta jopa yksi yhteinen sisäsuihku, jollaisesta harva oli kuullutkaan ja vielä marginaalisempi ryhmä nähnyt saati käyttänyt.


Paikat on sotkettu hyrskyn myrskyn ja kaikki vaihtovaluutaksi kelpaava on lähtenyt pitkäkyntisten matkaan. Sähköjohtoja ei tässä talossa ole ollut juurikaan kuparivarkaiden suruksi. Yksi pistorasia per huone ja sillä sipuli.


Vastaanottotiskillä lojuu sekalaista settiä.


Keittiökään ei houkuttele kulinaristisiin orgioihin.




Kokolattiamatto se olla pitää. Tämä allergia- ja astmaliiton disauttama päällyste on erinomaisen mukava jalalle, mutta kohtalainen pölynkerääjä ja levittäjä. Punaviinin kanssakin saa pitää varansa, sillä tahranpoisto tästä ei ole aivan amatöörien heiniä. Itse kyllä suosin kyseistä kuosia, samoin kuin tasakattoisia tiilitaloja ja kellarikerroksen kosteita tiloja. Tunnelma ennen kaikkea.


Sininen laguuni.


Verhot ovat kuin aikapanssarit. Toisella puolella valo ja elämä, toisella hämärä ja hauta-arkun hiljaisuus.


Nyt kun vastaanotossa on nautittu parit neuvoa antavat, voidaan lähteä sukkuloimaan syvemmälle rakennuksen uumeniin.



Käytävä avoimine ovineen on hämmentävä näky.


Minkä oven takana väijyy murhaaja?



Kaikkia huoneita  yhdistää romun ja paperiroskan paljous. Tuntuu kuin konsernin koko kirjanpito olisi levitetty ympäri lattioita.





Tulevista raunioista löytyy myös 50-lukuista antiikkia. Liekö originaali olympic-jakkara?




Tämä lasku oli maksettu ajallaan.



Neuvotteluhuoneen juhlallinen tunnelma ei ole vielä kokonaan kadonnut vaikka pitkä pöytä on jo löytänyt uuden osoitteen.


Tämän huoneen remontista  ei ole kauaa, sen kertoo jo pelkkä tummien värien meri ja seinäpintojen mahongin sävy.


Aah, mi muisto mun nuoruudestain! Vhs-kaseteisssa on todellista taikaa ja nostalagiaa.


Jahas, ja mitäs täältä löytyykään? Mainoskuvia puolen vuosisadan takaa.


Myös satakunta käsinkirjoitettua kuittia on täällä verottajaa paossa, paratiisinsa kullakin.



Kevytsavukkeesta se keventäminen alkaa.


Linnnavuoren huipulta aukeaa isänmaan aamunkoitto, köyhänä ja nälkäisenä.


Parissa huoneessa oli nähtävissä majoittumiseen viittaavia jälkiä. Sittemmin laiskistuneet ja mukavuudenhaluiset asunnottomat ovat alkaneet hivuttautua kohti keskustaa saman tien varressa sijaitseviin muihin puoliautioihin taloihin, aika aikaansa kutakin.




Samanlaisia vähäosaisten valtaamia rakennuksia jättää jälkeensä myös tällä hetkellä käynnissä olevat Sotshin olympialaiset, mittakaava taitaa vain olla satoja kertoja suurempi. Ketä täällä palvelee raha ja valta? Ei ainakaan enemmmistöä joka niiden vuoksi joutuu kuitenkin suurimmat uhraukset tekemään. Ihminen on tällä globaalilla pelikentällä kuin lastu merituulen nostattamassa ristiaallokossa, jossa jokainen uppoaa, kuka enemmin - kuka myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Sun tarinoihin uppoaa vähintään 400%. Oon huomannut oottavani seuraavaa korjoitusta. Ne toimii niin hyvin kuvien kera! Kiitti!

    VastaaPoista
  2. Todella iso kiitos positiivisesta palautteestasi! Työn alla on ainakin pari melko mehevää juttua, joista toisen uskoisin valmistuvan pikapuoliin. Olen kovin otettu jos vaatimattomat tarinani kiehtovat :)
    Suunnitteilla on myös tehdä pienimuotosia kerronallisia eläviäkuvia näistä silloin tällöin eteen sattuvista kohteista. Tuotantoaikataulut ovat vielä auki, mutta jäädään odottelemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

    VastaaPoista